BÄBÄ
Kassilan Bourbon Babe, EUR a
2.9.2005 - 18.10.2007
Isä: Katinhännän Anakin Stahl, EUR a
Emo: CH Untuvan Isin Tyttö, EUR n
Bäbä syntyi pentueensa ainokaisena emonsa ensimmäisenä lapsena ja osoitti pennusta asti ainutlaatuisia luonteenpiirteitä joita kukaan häneen tutustuneista ei kyennyt unohtamaan. Niin kuin yleensä kaikki liian nuorena meltä pois otetut, Bäbäkin oli liian hyvä tähän maailmaan. Ehkä saamme kuulla vielä neitokaisesta lisää mutta aihe on vieläkin, puoli vuotta lapsen poismenosta liian vaikea tämän enempää käsitellä. Osanottomme kaikille jotka ovat joutuneet luopumaan eläinystävästään liian varhain, se on julma ja tavaton rangaistus jokaiselle vähänkään lemmikistään välittävälle.
Bäbä ehti onneksi lähinnä vahingossa jättämään jälkeensä kolme lasta, Kassilan D-pennut, Tinkan, Villen ja Kallen, jotka ovat jokainen perineet emoltaan omat hyvät puolensa. Bäb-otus elää ainakin muistoissamme.
UNTU
UNDINA
Keskikokoinen snautseri, pippuri&suola
Viron tuonti
10.2.1992 - ?.3.2006
Isä: Fellin-Krûger-Argo
Emo: Liivapohja C-Triangle
Untu tuli meille -92 vapun tienoilla ja minusta tuli koiraihminen yhdellä iskulla. Untua oli kohdeltu Virossa vissiin aika kovakouraisesti, noihin aikoihin se nyt oli aika yleistä Suomessakin, mutta Untu päätti pelätä ihmisiä, varsinkin miehiä loppuikänsä kuitenkin tästä johtuen. Untu oli, kuten snautsereista usein todetaan, yhden perheen koira, sitten kun päätti että meidän perheen miehet (isä ja veli) kuuluvat myöskin siihen perheeseen, tähän meni puolisen vuotta. Untua yritin kovasti aikoinani kouluttaa mutta kun koiran koulutuksessa tärkeintä tuppaa olemaan se johdonmukaisuus niin perheessä jossa on viisi ihmistä ja kaikki tekevät mitä huvittaa sen koiran kanssa niin eihän tuosta mitään tullut. Mutta Untusta tuli mainio perhekoira meidän perheeseen. Ja valitsi kyllä aivan loistavan ajan lähteäkin, ehkä hän vaistosi ettei hänelle enää ollut niin paljoa aikaa, kaikilla oli jo omat perheet ja vanhemmatkin teki vaan enemmän ja enemmän töitä. Untu antoi meille kaikkensa ja sai loppuen lopuksi niin vähän että saamme olla kyllä kiitollisuudenvelassa sille karvaiselle lapsuudenystävälle loppuikämme.